Kirjeitä Mosulista

Näyttelijä Omar Albajaren ja teatteriohjaaja Liisa Isotalon yhdessä kirjoittama Kirjeitä Mosulista on tositapahtumiin perustuva näyttämöllinen runoelma kahden kulttuurin törmäämisestä,  irakilaisen Ahmedin ja suomalaisen Annan kohtaamisesta.

Katso teoksen traileri.

Teos käsittelee pakolaisten sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan – ilmiötä, joka on erityisen ajankohtainen vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen. Näyttämöllä murretaan ennakkokäsityksiä ja nostetaan avoimesti esille tunteita ja ajatuksia joita vieraan asian kohtaaminen meissä ihmisissä aiheuttaa. Teos on eräänlainen jatko-osa OSIRIS teatterin viime vuoden esityksestä Matkalla kotiin, joka kertoi kahden irakilaisen ystävyksen pakomatkasta Mosulista Helsinkiin pöytänukketeatterin keinoin

Nuori Ahmed astuu yllättäen suomalaisen, seesteisestä elämästä haaveilevan Annan kotiin. Irakilainen mies käy peremmälle. Annan epäluulo vaihtuu kiinnostukseksi, järjestys kaaokseksi.  Ahmed raahaa mukanaan Mosuliin jättämänsä perheen, salaisen rakkautensa, autopommien silpomat muistot ja unelmat aikuisuudesta. Anna ja Ahmed katsovat toisiaan silmästä silmään.

Kerros kerrokselta heille molemmille paljastuu uusia näkökulmia ihmisyydestä, vastuusta, kunniantunnosta ja rakkaudesta. Silmä silmästä vai silmästä silmään ja käsi käteen?

Katsojat: nuoret (14+) ja aikuiset

Esityskielinä: suomi ja arabia, esitys on ymmärrettävissä molemmilla kielillä

Kesto: n. 2,5 h väliajan kanssa

Lehdistön ja bloggaajien arviot teoksesta:

Liisa Isotalon konsepti ja ohjaus rakentaa näyttämölle kauniin balladin irakilaisen miehen, Ahmedin (Omar Albajare ja Jussi Järvinen) ja suomalaisen naisen, Annan (Mira Kivelä) kohtaamisesta. Lue Pessin ja Illusian -luona bloggaaja Pasi Purasen arvio kokonaisuudessaan.

Kirjeitä Mosulista on paikoin hyvin koskettava. Erityisesti mieleen jää Ahmedin perheeltään saamat todentuntuiset videopuhelut kotimaasta Irakista. Katkeileva kuvayhteys ja huono kuuluvuus luovat kouriintuntuvaa kuvaa vakavasta tilanteesta elämän ja kuoleman rajalla sekä tuovat näytelmän henkilöt lähelle katsojia. Esitys on parhaimmillaan juuri näissä kohdissa, joissa ihmiset tarinoiden takana tulevat näkyviin. Kaisa Siiralan ja Ali Haithemin livemusiikki on tärkeä osa esityksen tunnelmaa. Musiikki yhdessä Irakista otettujen kuvien kanssa kuljettaa katsojan Tigris-joen rannoille ja luo näin toimivan vastakuvan Ahmedin elämälle Suomessa.” Lue Demokraattilehden arvio kokonaisuudessaan.

Koskettavia ovat myös esityksen nimeenkin nostetut kirjeet Mosulista, käytännössä Ahmedin videopuhelut Irakissa olevan perheensä kanssa. Pikseli­mössöinen kuva, katkeilevat yhteydet ja Ahmedin reaktiot pysäyttävät. Nyt ei puhuta säästä, vaan siitä, kenet on tapettu.” Lue HS:n arvio kokonaisuudessaan.

 

Katsojapalautetta teoksesta:

“Kirjeitä Mosulista on teatteriteko, joka sai minut ajattelemaan kuinka yhteinen maailmamme on. Esityksen maailmanmusiikki, vieraskielinen replikointi ja kulttuurien rinnakkaiselo tarinassa herättivät minussa toivoa. Kiitos koko työryhmälle. Suosittelen voimakkaasti.” – Erja Salo

Olipa vaikuttava esitys.” – Juhani Maunula

Osiris löytää aidon lähestymistavan ajankohtaiseen pakolaiskysymykseen.” – Anna Brunow

Kirjeitä Mosulista oli aivan ihana!!!! Todella monikerroksinen, symbolinen, upeasti toteutettu. Harva teatterikokemus yltää näin korkealle. Herra itki puolet ajasta, ja tykkäsi myös kovasti. Oli upeasti saatu tiivistettyä koko tarina ja olennaiset asiat silti löytyivät. Mieletön kokemus!

Esityksessä käytettiin suomea arabiaa ja jonkin verran englantia. Kielimuuri katosi heti esitystä katsoessa – tuntui että suomi tai arabia, ymmärsin molempia kieliä, – niinkuin päähenkilötkin – olin yhtaikaa Mosulissa ja Helsingissä. Kieli ei ollut este tai paikka.

Pidin esityksessä olevasta myyttisyydestä – Tigris oli joki, olento, koti. Vesi oli hienosti kuvattu ihmisiä yhdistävänä elementtinä. Esitys oli pohdiskeleva, ei julistanut mitään ns. “oikeaa näkemystä” , vaan lähestyi asioita eri suunnista ja näkökulmista. Musiikki se ja siinä kieli, – musiikki , kielet liikkuivat ja sulautuivat hienosti toisiinsa ilmaisuna.

Näyttelijät tekivät hienoa työtä. Panivat itsensä likoon ja tulivat todellisiksi ihmisiksi katsojalle. Ei syntynyt mitään vastakkainasettelua, vaikka hyvin erilaiset maailmat, kulttuurit kohtasivat. Pidin esityksen runollisuudesta. Kielten runollisuus: Tigris, aallot, koti jossain. Visuaalisesti esitys toimi oivaltavasti. Ei mitään turhaa taustassa, vaan kuvat veivät näytelmään. Esityksestä jäi tunnelma – ajatukset jatkoivat tarinaa, sen näkökulmia, elämä jatkuu. Henkilöt olivat intensiivisesti hahmojensa takana, eläviä. Ja Annan osasuoritus oli hieno. Aito ja tosi. Kirjeitä Mosulista oli pala elämää, tässä ja nyt. Kiitos Liisa ja kiitos kaikille tekijöille.” – Liisa Harkkomaa

Olin eilen illalla esityksen jälkeen liikuttunut ja hämilläni. Näyttämön loppukuva ja repliikit menivät syvälle. Miten hyvä, että loppu jää auki. Päähenkilö tuettuna juuri ja juuri elossa, vahva nainen vasemmalla puolellaan ja mies oikealla on vahva kuva. Sydämeen menevä. Ahmedin näyttelijä (Omar Albajare) teki herkkää ja totista työtä läpi esityksen.

Tykkäsin käsikirjoituksesta ja ohjauksesta, kohtaukset ja dialogit tuntuivat tosilta. – – Käsikirjoitus ja ohjaus antoivat mitä olitte luvanneet: toivat draamallisesti esiin ihmisen samanlaisuutta ja erilaisuutta. Tykkäsin, että ei ollut helppoja ratkaisuja, ei välttämättä ollenkaan ratkaisuja. Tilanteet ja ongelmat näytettiin ja sillä siisti. Luotit katsojiin.

Olihan se melkoinen pläjäys tietoa, kuvia sota-alueilta, vahvaa vahvaa ja silti myös hauska, tunnistettava omista asenteista. Nauroin itselleni. Mira Kivilä oli näyttämöllä kuin kotonaan. Hyvää näyttelijän työtä. Videot toimivat erittäin hyvin. Samoin arabian ja suomen kielen käyttö. En ole varmaan koskaan kuullut niin paljon arabiaa kuin eilen illalla.Tänään kuulin sitä metrossa ja lastenklinikalla, maailmani hieman avautui. Myös kerrankin rehellisesti lähi-idän miesten maailma suhteessa naiseen, sillä siisti. – -Merkittävä puheenvuoro teatterin keinojen kautta! Onneksi olkoon!” – Aino-Kaarina

Halusin vain sanoa, että suurkiitos kauniista ja herkästä näytelmästä!! Pidin siitä kovasti!” Kim Amberla

Kiitos eilisestä upeasta esityksestä! Se piti mielenkiinnon loppuun saakka ja hienosti avasi asiaa eri puolilta. Mulle tuli kyynel silmään kahdessa kohtaa: siinä kun se punainen kukka tuli näyttämölle ja silloin kun puhuttiin niistä äideistä. Ja ne laatikot yhdisty oivallisesti kännykän pikseleihin… pieni ja iso maailma.. – – Teet kyllä aivan mahtavaa työtä!!!!!!! Onnittelut koko työryhmälle.” – Uli Kontu-Korhonen

Erityiskiitos musiikista Kaisa Siiralalle ja Ali Haithemille. Keskustelimme esityksen jälkeen mukana olleen ystäväni kanssa, että tuo pitäisi melkein nähdä uudestaan, niin paljon herätti ajatuksia ja tunteita.” – Emilia

Kiitos esityksestä! Minusta oli hyvä oivallus käyttää kielten sekamelskaa. On ihan terveellistä olla hetkittäin ulkopuolisena myös katsomossa. Olin tosin välillä aikamoisen pihalla, eikä se johtunut kielistä. En pysynyt kärryillä kahden Ahmedin kanssa. Välillä he olivat yksi, välillä kaksi? Kaksi ruumiin- ja elekieleltään niin erilaista nuorta miestä oli kyllä kiinnostavat seurattavat esittäessään samaa persoonaa. Kulttuurit törmäsivät jo siinä. Jatkuva kahden maailman välissä eläminen tuli hienosti esiin. Sitä nykypäivänä on monen elämä, pakosta tai vapaaehtoisesti. Se ei ole helppoa edes jälkimmäisessä tapauksessa. Hyviä viimeisiä näytöksiä ja ihanaa kevättä.” – Hanna Tamminen

 

Menneet keskustelutilaisuudet:

6.4. esityksen jälkeen: Ammatin vuoksi vaarassa. 

Osa Suomeen saapuneista pakolaisista on vaarassa omassa kotimaassaan, koska heidät koetaan uhkana ammattinsa vuoksi. Muluken Tesfaw, etiopialainen toimittaja, on asunut Suomessa vuodesta 2016. Muluken joutui pakenemaan Etiopiasta työnsä vuoksi, ja on ollut pidätettynäkin kotimaansa vankilassa. Omar Albajare, irakilainen näyttelijä, on asunut Suomessa vuodesta 2015. Hän muutti Mosulista Suomeen koska oli vaarassa omassa maassaan näyttelijän työnsä vuoksi. Keskustelua ohjaa Kaisa Väkiparta, Amnestyn Suomen osaston tiedottaja. Keskustelu käydään englannin kielellä.

 

7.4. esityksen jälkeen: Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tilanne Suomessa nyt.

Turvapaikanhakijoiden tilanne on herättänyt  valtavasti keskustelua vuodesta 2015 lähtien. Mitä runsaan kahden vuoden aikana on tapahtunut turvapaikkaprosessissa?  Millaisista taustoista ihmiset tulevat ja millä perusteilla heitä käännytetään? Mikä tilanne on tällä hetkellä? Miten Suomeen saapuneet pakolaiset ovat sopeutuneet yhteiskuntaan?

Pyydettyjä puheenvuoroja käyttävät Ylen toimittaja Eero Mäntymaa, joka on tutustunut aiheeseen työnsä kautta sekä Erna Bodström, joka viimeistelee kansalaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevää väitöskirjaansa. Toimittaja Outi Popp,  Oikeus elää -järjestön aktiivi, tuo oman näkemyksensä aiheeseen. Illan aikana kuulemme kokemuksia myös maahanmuuttajanäkökulmasta. Tuula Linsiö ohjaa keskustelua.

 

11.4. esityksen jälkeen: Näkökulmia Pohjoismaalaisen ja Itämaisen kulttuurin eroavaisuuksista ja samankaltaisuuksista.

Maahanmuuton yhteydessä kulttuurierot ja maahanmuuttajien sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan nousevat puheenaiheeksi. Mitkä ovat pahimmat kipupisteet pohjoismaalaisen ja itämaisen kulttuurin kohdatessa? Millä keinoilla kulttuurieroja voi pehmentää? Mikä meitä kaikkia yhdistää?

Keskustelussa mukana kriisialueilla työskennellyt ja monipuolisen kansainvälisen kokemuksen kerännyt Pekka Haavisto sekä tietokirjailija, filosofian tohtori Helena Hallenberg. Salli Hakala ohjaa keskustelua.