Käsiohjelma Minun elämäni, Ukraina!

Sotaa paenneiden naisten tarinoita

OSIRIS teatterin näyttämöteoksessa kuullaan ukrainalaisten henkilökohtaisia tarinoita Venäjän hyökkäyssodan keskeltä, tarinoita sitkeydestä, pelosta, rohkeudesta, syyllisyydestä ja hyvän elämän etsinnästä. Näyttämöllä ukrainalaisia ja suomalaisia teatteritaiteen ja musiikin ammattilaisia.

Kokonaiskonsepti, käsikirjoitus ja ohjaus: Liisa Isotalo
Valokuvat ja videot: Ahmed Alalousi
Äänisuunnittelu: Lasse Turunen
Koreografia: Vitalii Podhurskyi
Esiintyjät: Anastasiia Redchuck, Ljubov Yanchukevich, Anna Murtola, Cécile Orblin, Laura Hänninen
 Laulunopetus ja kuoronjohto: Emmi Kujanpää
Puvustus: Mari Bisi
Valosuunnittelija: Sauli Närhi/Malmitalo
 Lavastuksen toteutus ja rekvisiitta: Anu Sallinen
Tuottaja: Anna Murtola
Assistentit: Olga Sergeyeva ja Martina Marti
Viestintäassistentti: Hannele Ågren
Kääntäjät: Jura Zub, Olga Sergeyeva, Merja Jokela

Kesto noin 2 h, sis. väliajan.
Suositusikäraja 12 vuotta.

Esitykset

21.2.2024 Ensi-ilta, Malmitalo klo 19
23.2.2024 Aleksanterin teatteri klo 19
25.2.2024 Järvenpää-talo klo 16
13.3.2024 Riihimäen teatteri klo 19
16.4.2024 Aleksanterin teatteri klo 19

Tukijat

Hanketta on tukenut Opetus- ja kulttuuriministeriö

Hankkeella OSIRIS teatteri myös tukee ukrainalaisen Tšernihivin teatterin jälleenrakentamista.  Lisäksi Järvenpää-talo lahjoittaa Järvenpään esityksen lipputuloista 50% järvenpäässä asuvien ukrainalaisten hyväksi.

Tuotanto

OSIRIS teatteri
Yhteistyössä Helsingin Kaupunki / Malmitalo & Kanneltalo, Aleksanterin teatteri, Järvenpää-talo, Riihimäen teatteri

Laulut

Esityksessä kuultavat kansanlaulut ovat yhteistä itäisen Euroopan lauluperinnettämme, jonka alue yltää Vienan Karjalasta Inkerin kautta Ukrainaan ja Balkanille saakka. Vanhoissa lauluissa kuuluu ikiaikainen kaipaus, lämpö, huolenpito, rakkaus ja suru. Kautta aikojen laulut ovat kulkeutuneet maista ja maanosista toisiin: Näytelmän Stadin slangilla esitetty vanha ’Morjens Viivi’ on alun perin ukrainalaisen Semen Klimovskin sävellys 1700-luvulta.

Ruvetkoa myö juopukat
Trad. Vienan Karjala, laulanut Matro Tikano 1915, Uhtuan kylästä.
San. Uhtua / Korpiselkä, Karjala. Sov. Emmi Kujanpää ja Osiris-teatteri

Kalina, oi malina
Trad. Inkeri. Sanat Kati v. 1881, Väärnojan kylä / Osiris-teatteri.
Sov. Thais Morell, Anna-Kaisa Liedes, Emmi Kujanpää ja Osiris-teatteri

Oksana Mariupolin kellarissa -kuunnelman musiikki
Kellariin 1-3 (Mariupol)
Äiti 1-6 (Mariupol)
Pommit 1-2 (Mariupol)
Säv. ja esitt. Kaisa Siirala

Ridna mati moja
Säv. Platon Maiporoda
San. Andriv Malyshko

Kazvatti mindaa muamoin
Trad. Karjala, laulanut Helmi Rekina, Riikka Paakkunainen,
Pajolaine-duo, Pit’k Randaane-ryhmä.
Sov. Emmi Kujanpää ja Osiris-teatteri

Oy voly voly
Säv. & san. trad.

Morjens Viivi
Melodia Semen Klimovski, 1700-luku, Ukraina.  Sanat trad. Stadin slangi  Sov. Emmi Kujanpää

Kuusen juuret kuivettuvat
Säv. Lasse Turunen
San. Kanteletar, trad.

Chervona ruta
Säv. & san. Volodymir Ivasuk

Plakucha gitara (“Itkevä kitara”)
Säv. & san. trad.

Oi u luzi chervona kalyna
Säv. & san. Stepan Charnesky

Ohjaajan sanat
Liisa Isotalo

Nuorin lapsenlapseni syntyi muutamia tunteja ennen Putinin sodanjulistusta ja Venäjän verisen hyökkäyssodan alkua 24.2.22. Lapsi on kasvanut ja voimistunut, oppinut puhumaan, kävelemään, tanssimaan ja laulamaankin. Hän säteilee elämän iloa ympärilleen, meihin kaikkiin.

Sota Ukrainassa on kestänyt yhtä kauan, kaksi vuotta. Se jatkuu yhä ja aiheuttaa mittaamattomia inhimillisiä kärsimyksiä joka päivä. Ei vain sotarintamalla, vaan myös rintamalinjojen takana, kaupungeissa ja kodeissa, Suomessa saakka.

Miksi tämä kaikki, nämä inhimilliset kärsimykset? Ja millaiset? Sitä en vieläkään käsitä.

Sodan jatkuessa jo yli neljä miljoonaa ukrainalaista on joutunut jättämään kotimaansa ja paennut Euroopan unionin alueelle turvaan.

Halusin ja me halusimme OSIRIS teatterissa kohdata heitä. Olimmehan valmistaneet Naisen Peili -esityksen 20.10.2022, jossa Suomeen muualta muuttaneet naiset kertoivat omia kokemuksiaan ja elämäntarinoitaan. Tajusimme, että sotaa paenneilla on pelkonsa, pelästymisensä ja traumakokemustensa sisällä aivan samanlaiset tarpeet, kuin meillä, jotka emme itse ole sotaa kokeneet: elää rauhassa, tulla rakastetuiksi ja rakastaa. Tuntea turvallisuutta, läheisyyttä ja iloa yhdessä toisten ihmisten kanssa.

Ensimmäisen sysäyksen Minun elämäni, Ukraina! -tarinalle sain sodan jo alettua 2.4.2022, kun kuoronjohtaja Emmi Kujanpää pyysi minua esiintymään Koskelan kirkossa Helsingissä Ukrainan solidaarisuustapahtumassa. Emmin Kukuvitsa kuoro esiintyi siellä myös. Lausuin Eino Leino runon: Terve Ukraina! Ukrainan suurlähettiläs Olga Diprova tuli luokseni ja kertoi löytäneensä järkyttävän tarinan Mariupolista, otteita nuoren tytön päiväkirjasta. Tyttö oli kirjoittanut pakokokemuksestaan talonsa kellarissa Mariupolissa, joka oli Venäläisten piirittämä. Sain tämän 16 -vuotiaan nuoren päiväkirjamerkinnät käsiini ja apua sen käännökseen. Päiväkirjateksti poltti näppejäni. Se oli saatava kerrottua yleisölle heti. Aloimme valmistaa siitä kuunnelmaa. Kuunnelma lähetettiin Yle Radio 1. Tuuli Saksala Keidas -ohjelmassa toukokuussa 2022 ennen Mariupolin lopullista valtausta. Päätimme kutsua tyttöä Oksanaksi. Oksanan tarinasta alkoi matka, jota en voinut enää pysäyttää.

Käsikirjoituksen teon aloitin kesällä 2022 haastattelemalla ukrainalaisia marjanpoimijoita Kiteen Ruutiaisen mansikkatilalla. Söimme ja saunoimme yhdessä, lauloimmekin. Saunan jälkeen he soittivat Nataliian äidille Ukrainaan. Nataliia ja Juulia lauloivat Ridna Mati Moja – laulun, jossa kiitetään äitiä tämän antamasta ja kirjomasta käspaikasta, äidin lempeistä siunauksista heidän matkalleen. Yhteinen hetki kännykän äärellä oli liikuttava ja väkevä. Äiti, jossain Kiovan ja Butšan kaupunkien välillä, Nataliia ja Juulia Kiteellä vanhassa savupirtissämme. Minä kuuntelin ja me kaikki itkimme. Tapasin Nataliian ja Juulian, sekä useat muut mansikan poimijat uudestaan vielä seuraavana kesänä. Kaikki kausityöntekijät eivät suinkaan halunneet avata sotakokemuksiaan minulle. Toiset taas pyysivät, että saisivat kertoa. Minä kuuntelin.

Mutta miten käsitellä tarinoita, jotka kertovat sodasta, ellet halua masentaa ihmisiä entisestään? Miten ylläpidämme toivoa, koetuista tappioista ja surusta huolimatta?

Yllättäen nuori Olga, joka oli ollut Oksana Mariupolin kellarissa -audion teossa mukana, kertoi työharjoittelustaan Helsingissä arkkitehtitoimisto Kanttia 2:ssa. Hän oli tavannut arkkitehti Anastasiia Pihlmanin, joka valmistelee jälleenrakennusprojektia Tsernihivin tuhottuun kaupunkiin. Tapasin Anastasiian viime kesänä, päätimme aloittaa yhteistyön, näyttelyn rakentamisen Kanneltalon Galleriaan yhteistyössä valokuvaajamme Ahmed Alalousin kanssa. Ensimmäisen kohtaamisemme jälkeen Tsernihivissä tapahtui viime elokuussa uusi tuhoisa pommi-isku heidän historiallisen arvokkaassa teatterissaan. Tsernihivin teatteri pyysi apua. Me aloitimme yhteistyön heidän kanssaan.

Minun elämäni, Ukraina! -esityksen näyttämöllä sekä Kanneltalon galleriassa on esillä ihan oikeita tuhotun teatterin palasia. OSIRIS teatteri haluaa osallistua Tsernihivin teatterin, sekä kaupungin jälleenrakentamiseen.

Haluan osoittaa sydämellisen, lämpimän kiitokseni kaikille teille, jotka ovat tukeneet Minun elämäni, Ukraina! projektia! ja kulkeneet kanssamme. Teitä on paljon! Haastateltujakin jo parikymmentä.

Kiitos yhteistyöteattereille: Malmitalolle, Kanneltalolle, Aleksanterin teatterille, Riihimäen teatterille, Järvenpää-talolle ja OSIRIS teatterille, studio PihkaSoundille, Ruutiaisen ja Snappertunan mansikkatiloille, Kanttia2 -arkkitehtitoimistolle.

Erityisesti haluan kiittää ukrainalaisia, joka ovat antaneet omia tarinoitaan ja kuviaan eteenpäin kerrottaviksi. Kaikkia teitä, jotka olette osallistuneet Minun elämäni, Ukraina! -teosten tekemiseen eri keinoin, lainanneet rumpukapulansa tai haitarinsa, mansikanpoimintakorit tai huivinsa. Heitä, jotka ovat työskennelleet ja venyttäneet koko ryhmän uusiin luoviin keinoihin, antaneet pihtaamatta oman luovuutensa yhteiseen käyttöön. Heitä, joiden kanssa olemme viettäneet pari intensiivistä ja hikistä kuukautta näyttämöharjoituksissa, välillä palellen miinus 20 asteen pakkasessa. Erityisesti teitä teatterin ammattilaisia, näyttelijöitä ja koreografia, jotka tulitte sodan keskeltä tänne ja annoitte upean, taitavan panoksenne yleisön koettavaksi. Sydämellinen kiitos Ljubov Yanchukevich, Anastasiia Redchuck ja Vitalii Podhurskyi.

Kiitos teille kaikille. Me olemme elossa. Me haluamme kertoa tarinoita.

Liisa

Taidenäyttely

Hankkeeseen liittyvä kuvataidenäyttely nähdään Kanneltalon Galleriassa 19.2.-9.3.2024

Näyttely koostuu OSIRIS teatterin Ukraina-hankkeen aikana Ahmed Alalousin ottamista valokuvista Suomessa sekä samaan aikaan Oleksandra Abdurashytovan ottamista Ukrainan sodan aikaisista valokuvista Ukrainassa. Valokuvat kertovat sodan aiheuttamasta tuhosta, pelon voittamisesta ja unelmista. Ne kertovat myös Suomeen paenneiden naisten tarinoista, heidän surustaan ja sitkeydestään, rohkeudesta ja jälleenrakentamisen voimasta.

Näyttelyn toisen osion muodostaa Ukrainan Tšernihivin kaupungin jälleenrakennusprojektin suunnitelmat. Arkkitehtitoimisto Kanttia 2 ja arkkitehti Anastasiia Pihlman loivat ohjeiston sodan aikana mittavia tuhoja kärsineen Tšernihivin jälleenrakentamiselle.