Sotaa paenneiden naisten tositarinoita
OSIRIS teatterin näyttämöteoksessa kuullaan ukrainalaisten henkilökohtaisia tarinoita Venäjän hyökkäyssodan keskeltä, tarinoita sitkeydestä, pelosta, rohkeudesta, syyllisyydestä ja hyvän elämän etsinnästä. Näyttämöllä ukrainalaisia ja suomalaisia teatteritaiteen ja musiikin ammattilaisia.
Kokonaiskonsepti, käsikirjoitus ja ohjaus: Liisa Isotalo
Valokuvat ja videot: Ahmed Alalousi
Äänisuunnittelu: Lasse Turunen
Koreografia: Vitalii Podhurskyi
Esiintyjät: Anastasiia Redchuck, Ljubov Yanchukevich, Anna Murtola, Cécile Orblin, Laura Hänninen
Laulun opetus ja ohjaus: Emmi Kujanpää
Puvustus: Mari Bisi
Valosuunnittelu: Tuittu Teivainen, Sauli Närhi
Lavastuksen toteutus ja rekvisiitta: Anu Sallinen
Tuottaja: Anna Murtola
Assistentit: Olga Sergeyeva ja Martina Marti
Viestintäassistentti: Hannele Ågren
Kääntäjät: Jura Zub, Olga Sergeyeva, Merja Jokela
Käsiohjelma: Mari Gauriloff
Esityksen kesto noin 2 h, sis. väliajan.
Suositusikäraja 12 vuotta.
Kiertue-esitykset 2025
26.2. Sellosali, Espoo klo 19
3.3. Turun kaupunginteatteri klo 18.30
5.3. Kokkolan kaupunginteatteri klo 19
7.3. Joensuun kaupunginteatteri klo 18
8.3. Joensuun kaupunginteatteri klo 14
Pääsyliput kunkin teatterin lipunmyynnistä
Menneet esitykset 2024
21.2.2024 Ensi-ilta, Malmitalo klo 19
23.2.2024 Aleksanterin teatteri klo 19
25.2.2024 Järvenpää-talo klo 16
13.3.2024 Riihimäen teatteri klo 19
16.4.2024 Aleksanterin teatteri klo 19
Tukijat
Hanketta on tukenut Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Näyttelijä Cécile Orblinin työskentelyä kiertueella tukee Koneen säätiö.
Hankkeella OSIRIS teatteri on tukenut ukrainalaisen Tšernihivin teatterin jälleenrakentamista.
Hankkeella OSIRIS teatteri on myös tukenut Lääkärit ilman rajoja järjestöä Oksana -kuunnelmastamme saaduilla tuotoilla. Järvenpää-talo lahjoitti vuoden 2024 Järvenpään esityksen lipputuloista 50% Järvenpäässä asuvien ukrainalaisten hyväksi. Sellosalin 2025 esityksen lipputuotoista OSIRIS teatteri lahjoitti UN Womenille Ukrainassa sotaa pakenevien naisten hyväksi tehtävään työhön, esitykseen kutsuttiin Espoossa asuvia ukrainalaisia. Kokkolan kaupunginteatteri lahjoittaa Minun elämäni, Ukraina! -esityksen lipputuotot diakoniatyön kautta alueen ukrainalaisten lapsiperheiden tarpeisiin.
Tuotanto
OSIRIS teatteri
Yhteistyössä Helsingin Kaupunki / Malmitalo & Kanneltalo, Aleksanterin teatteri, Järvenpää-talo, Riihimäen teatteri
Kiertue-esitykset 2025 yhteistyössä: Espoon kaupunki Sellosali, Turun kaupunginteatteri, Kokkolan kaupunginteatteri ja Joensuun kaupunginteatteri
Laulut
Esityksessä kuultavat kansanlaulut ovat yhteistä itäisen Euroopan lauluperinnettämme, jonka alue yltää Vienan Karjalasta Inkerin kautta Ukrainaan ja Balkanille saakka. Vanhoissa lauluissa kuuluu ikiaikainen kaipaus, lämpö, huolenpito, rakkaus ja suru. Kautta aikojen laulut ovat kulkeutuneet maista ja maanosista toisiin: Näytelmän Stadin slangilla esitetty vanha ’Morjens Viivi’ on alun perin ukrainalaisen Semen Klimovskin sävellys 1700-luvulta.
Ruvetkoa myö juopukat
Trad. Vienan Karjala, laulanut Matro Tikano 1915, Uhtuan kylästä.
San. Uhtua / Korpiselkä, Karjala. Sov. Emmi Kujanpää ja Osiris-teatteri
Kalina, oi malina
Trad. Inkeri. Sanat Kati v. 1881, Väärnojan kylä / Osiris-teatteri.
Sov. Thais Morell, Anna-Kaisa Liedes, Emmi Kujanpää ja Osiris-teatteri
Oksana Mariupolin kellarissa -kuunnelman musiikki
Kellariin 1-3 (Mariupol)
Äiti 1-6 (Mariupol)
Pommit 1-2 (Mariupol)
Säv. ja esitt. Kaisa Siirala
Ridna mati moja
Säv. Platon Maiporoda
San. Andriv Malyshko
Kazvatti mindaa muamoin
Trad. Karjala, laulanut Helmi Rekina, Riikka Paakkunainen,
Pajolaine-duo, Pit’k Randaane-ryhmä.
Sov. Emmi Kujanpää ja Osiris-teatteri
Oy voly voly
Säv. & san. trad.
Morjens Viivi
Melodia Semen Klimovski, 1700-luku, Ukraina.
Sanat trad. Stadin slangi
Sov. Emmi Kujanpää
Kuusen juuret kuivettuvat
Säv. Lasse Turunen
San. Kanteletar, trad.
Chervona ruta
Säv. & san. Volodymir Ivasuk
Plakucha gitara (“Itkevä kitara”)
Säv. & san. trad.
Oi u luzi chervona kalyna
Säv. & san. Stepan Charnesky
Ohjaajan sanat
Liisa Isotalo
Nuorin lapsenlapseni syntyi muutamia tunteja ennen Putinin sodanjulistusta ja Venäjän verisen hyökkäyssodan alkua 24.2.22. Lapsi on kasvanut ja voimistunut, oppinut puhumaan, kävelemään, tanssimaan ja laulamaan. Omaa tahtoakin löytyy rutkasti, juuri kolme vuotta täyttäneeltä lapsenlapselta. Hän säteilee elämän iloa ympärilleen, meihin kaikkiin.
Sota Ukrainassa on kestänyt yhtä kauan, kolme vuotta. Se jatkuu yhä ja aiheuttaa mittaamattomia inhimillisiä kärsimyksiä joka päivä. Ei vain sotarintamalla, vaan myös rintamalinjojen takana, kaupungeissa ja kodeissa, Suomessa saakka.
Miksi tämä kaikki, nämä inhimilliset kärsimykset? Ja millaiset kärsimykset? Sitä on päivä päivältä yhä vaikeampi käsittää.
Sodan jatkuessa enemmän kuin viisi miljoonaa ukrainalaista on joutunut jättämään kotimaansa ja paennut Euroopan unionin alueelle turvaan. Suomeen on paennut n. 76 000 ukrainalaista.
Halusin kohdata heitä. Olimmehan OSIRIS teatterissa valmistaneet Naisen Peili -esityksen syksyllä 2022, jossa Suomeen muualta muuttaneet naiset kertoivat omia kokemuksiaan ja elämäntarinoitaan. Tajusimme, että sotaa paenneilla eri ikäisillä ihmisillä on pelkonsa, pelästymisensä ja traumakokemustensa sisällä aivan samanlaiset tarpeet, kuin meillä, jotka emme itse ole sotaa kokeneet, Hekin haluavat elää rauhassa, rakentaa omaa kulttuuriaan, tulla rakastetuiksi ja rakastaa. Tuntea turvallisuutta, läheisyyttä ja iloa yhdessä toisten ihmisten kanssa.
Ensimmäinen sysäyksen Minun elämäni, Ukraina! -esitys sai, kun kuoronjohtaja Emmi Kujanpää pyysi minua esiintymään samassa Ukrainan solidaarisuustilaisuudessa Emmin Kukuvitsa- kuoron kanssa Koskelan kirkossa Helsingissä 2.4.2022. Lausuin Anna Ahmatovan runosikermän lisäksi Eino Leino runon: Terve Ukraina! Ukrainan suurlähettiläs Olga Diprova tuli luokseni, hän kertoi löytäneensä järkyttävän nuoren tytön tarinan Mariupolista. Nuori 16-vuotias tyttö oli kirjoittanut päiväkirjaansa pakokokemuksestaan talonsa kellarissa, Venäläisten piirittämässä Mariupolissa. Löysin kääntäjän ja luin päiväkirjatekstin, se poltti näppini. Minun oli saatava kerrottua se yleisölle heti! Päätimme valmistaa siitä kuunnelman heti. Kuunnelma lähetettiin Yle Radio 1. Tuuli Saksalan Keidas -ohjelmassa toukokuussa 2022 ennen Mariupolin lopullista valtausta. Me annoimme tytölle nimen Oksana. Oksanan tarinasta alkoi matka, jota en voinut pysäyttää. Kaikkien oli saatava tietää.
Minun elämäni, Ukraina! -käsikirjoituksen teon aloitin kesällä 2022 haastattelemalla ukrainalaisia marjanpoimijoita Kiteen Ruutiaisen mansikkatilalla. Söimme ja saunoimme yhdessä, ja lauloimme! Saunan jälkeen Nataliian soitti äidilleen Ukrainaan. Hän lauloi yhdessä Juulian kanssa Kiteen savupirtistämme jonnekin Kiovan ja Butšan kaupunkien välissä olevaan kylään, Nataliian äidille Ridna Mati Moja – laulun. Laulussa kiitetään äitiä tämän lahjoittamasta ja kirjomasta käspaikasta, äidin lempeistä siunauksista heidän matkalleen. Yhteinen lauluhetki kännykän äärellä oli väkevä. Minä kuuntelin, ja me kaikki itkimme. Tapasin Nataliian ja Juulian, sekä useat muut mansikan poimijat uudestaan vielä seuraavana ja sitä seuraavana kesänä. Uimme, saunoimme ja aterioimme. Kaikki kausityöntekijät eivät suinkaan halunneet avata sotakokemuksiaan. Toiset taas pyysivät, että saisivat kertoa. Minä kuuntelin.
Mutta miten käsitellä tarinoita, jotka kertovat sodasta, ellet halua masentaa ihmisiä entisestään? Miten voimme ylläpitää toivoa, koetuista menetyksistä, tappioista ja surusta huolimatta?
Yllättäen nuori Olga, joka oli mukana Oksana Mariupolin kellarissa -audion teossa, kertoi työharjoittelustaan arkkitehtitoimistossa, Helsingissä. Hän oli tavannut arkkitehti Anastasiia Pihlmanin, joka valmisteli jälleenrakennusprojektia Tsernihivin tuhottuun vanhaan kaupunkiin. Olga tutustutti meidät. Päätimme aloittaa yhteistyön Anastasiian kanssa, pystyttää jälleenrakennuksesta kertovan näyttelyn Kanneltalon Galleriaan. Runsas kuukausi päätöksemme jälkeen Tsernihivin historiallisen arvokas teatteri joutui tuhoisan venäläisten pommi-iskun kohteeksi. Tsernihivin teatteri pyysi apua ulkomaisilta teattereilta. Me aloimme yhteistyön Tsernihivin teatterin kanssa.
Minun elämäni, Ukraina! -esityksen näyttämöllä sekä Kanneltalon galleriassa on esillä autenttisia palasia tuhotusta Tsernihivin teatterista. OSIRIS teatteri on osallistunut Tsernihivin teatterin jälleenrakentamiseen.
Haluan osoittaa sydämellisen, lämpimän kiitokseni kaikille teille, jotka ovat tukeneet Minun elämäni, Ukraina! -projektia, kulkeneet kanssamme synkän, mutta antoisan matkan. Teitä on paljon! Haastateltuja ukrainalaisia pakolaisiakin jo parikymmentä.
Kiitos kaikille yhteistyöteattereille vuosina 2024 ja 2025: Aleksanterin teatteri, Malmitalo, Kanneltalo, Riihimäen teatteri, Järvenpää-talo ja OSIRIS teatteri, studio PihkaSound, Ruutiaisen ja Snappertunan mansikkatilat, Kanttia2 -arkkitehtitoimisto, Espoon Sellosali, Turun, Kokkolan sekä Joensuun Kaupunginteatterit.
Erityisesti haluan kiittää teitä ukrainalaisia, jotka annoitte omat tarinanne ja kokemuksenne eteenpäin kerrottaviksi.
Kaikkia teitä, jotka olette osallistuneet Minun elämäni, Ukraina! -teosten tekemiseen eri keinoin, lainanneet rumpukapulat tai haitarin, mansikanpoimintakorit tai huivinsa. Heitä, jotka ovat työskennelleet ja venyttäneet koko ryhmämme uusiin luoviin keinoihin, antaneet pihtaamatta oman luovuutensa yhteiseen käyttöön. Heitä, joiden kanssa olemme viettäneet intensiivisiä ja hikisiä kuukausia näyttämöharjoituksissa, välillä palellen miinus 20 asteen pakkasessa. Haluan kiittää laajaa työryhmäämme sekä lavalla, että lavan takana, erityisesti teitä ukrainalaisia teatterin ammattilaisia, jotka tulitte sodan keskeltä ja annoitte upean, taitavan panoksenne yleisön koettavaksi. Sydämellinen kiitos teille kaikille.
Me olemme elossa. Kulttuurimme elää yhä. Me haluamme kertoa ja jakaa sitä mitä me olemme kokeneet.
Liisa Isotalo
Taidenäyttely
Hankkeeseen liittyvä kuvataidenäyttely nähtiin Kanneltalon Galleriassa 19.2.-9.3.2024
Se on edelleen tilattavissa
Näyttely koostuu OSIRIS teatterin Ukraina-hankkeen aikana Ahmed Alalousin ottamista valokuvista Suomessa sekä samaan aikaan Oleksandra Abdurashytovan ottamista Ukrainan sodan aikaisista valokuvista Ukrainassa. Valokuvat kertovat sodan aiheuttamasta tuhosta, pelon voittamisesta ja unelmista. Ne kertovat myös Suomeen paenneiden naisten tarinoista, heidän surustaan ja sitkeydestään, rohkeudesta ja jälleenrakentamisen voimasta.
Näyttelyn toisen osion muodostaa Ukrainan Tšernihivin kaupungin jälleenrakennusprojektin suunnitelmat. Arkkitehtitoimisto Kanttia 2 ja arkkitehti Anastasiia Pihlman loivat ohjeiston sodan aikana mittavia tuhoja kärsineen Tšernihivin jälleenrakentamiselle.
Esityksen videotrailerit YouTubessa:
Esitystraileri: https://youtu.be/ITSqX9L6AWI
Kuusen juuret kuivettuvat -laulu ja musiikkivideo: https://youtu.be/u5N1pp9EN90
Esityksen teaser-video: https://youtu.be/KHdWh6IzITY
Jätä meille palautetta esityksestä!
Linkki palautelomakkeeseen (Google Forms)
OSIRIS teatteri tekee yhteiskunnallisesti vaikuttavaa työtä, tue teatteria ja liity kannatusjäseneksi!
Kannatusjäseneksi voit liittyä maksamalla kannatusjäsenmaksun alkaen 25€ – vapaavalintainen summa. Maksun voit maksaa kätevästi Mobilepaylla oheisen qr-koodin kautta tai käyttämällä keräyslippaan numeroa 3242FY. Laitathan sähköpostiosoitteesi viestikenttään, niin voimme olla sinuun yhteydessä.
Jos haluat sponsoroida toimintaamme isommin, ota yhteyttä sähköpostitse: osiris@osiristeatteri.fi