Letters from Mosul is a scenic poem about the collision of two cultures, the encounter of Iraqi Ahmed and Finnish Anna. It is based on a true story and it is written by actor Omar Albajaren and director Liisa Isotalo.
The piece addresses refugees’ integration into Finnish socity – a phenomenon, which is especially current after the refugee crisis of 2015. On the stage preconceptions are broken and feelings and thoughts brought on by encountering something foreign are dealt with openly. The piece is a sort of sequel for OSIRIS theatre’s performance Matkalla kotiin (On the Journey), which was about two Iraqi friends’ flight from Mosul to Helsinki using the means of table puppetry.
Young Ahmed unexpectedly enters Finnish Anna’s, who dreams of a serene life, home. The Iraqi man steps inside. Anna’s distrust turns into interest, orderliness into chaos. Ahmed drags with him the family he left in Mosul, his secret love, memories mutilated by car bombs and dreams of adulthood. Anna and Ahmed look each other eye to eye.
Layer by layer they are both revealed new aspects of humanity, responsibility, honor and love. Eye for an eye or eye to eye and hand in hand?
Audience: youth (14+) and adults
Language: Finnish and Arabic, the performance can be understood in both languages
Duration: 2,5 h with one interval
Katsojapalautetta teoksesta:
Kirjeitä Mosulista on teatteriteko, joka sai minut ajattelemaan kuinka yhteinen maailmamme on.
Esityksen maailmanmusiikki, vieraskielinen replikointi ja kulttuurien rinnakkaiselo tarinassa herättivät minussa toivoa.
Kiitos koko työryhmälle. Suosittelen voimakkaasti. – Erja Salo
Kirjeitä Mosulista oli aivan ihana!!!! Todella monikerroksinen, symbolinen, upeasti toteutettu. Harva teatterikokemus yltää näin korkealle.
Herra itki puolet ajasta, ja tykkäsi myös kovasti. Oli upeasti saatu tiivistettyä koko tarina ja olennaiset asiat silti löytyivät. Mieletön kokemus!
Olin eilen illalla esityksen jälkeen liikuttunut ja hämilläni. Näyttämön loppukuva ja repliikit menivät syvälle. Miten hyvä, että loppu jää auki.
Päähenkilö tuettuna juuri ja juuri elossa, vahva nainen vasemmalla puolellaan ja mies oikealla on vahva kuva. Sydämeen menevä. Ahmedin näyttelijä (Omar Albajare) teki herkkää ja totista työtä läpi esityksen.
”I liked the mythicism of the performance – Tigris was a river, a being, home. Water was described beautifully as an element uniting people.
The performance was ponderous, it didn’t preach anything, no ”right opinions”, but approached things from different directions and aspects. Music and languages moved around and blended into each other gracefully.”